Kirjoittaja Leena Rapp
Kanttilan talo on paikallaan tänäkin päivänä Snellmanin puiston kupeessa. Autiona ja tyhjänä se odottaa kohtaloaan. Jokainen odotuksen vuosi kuluttaa sen seinä ja kattoa sekä toivoa talon säilymisestä.
On olemassa ajasta, jolloin kirjailija ja kauppias Minna Canth perheineen asui talossa, mutta ajasta, jolloin hänen perillisensä jatkoivat liiketoimintaa ja asuivat talossa, lienee niukasti. Olen haastatellut sisartani Anneli Lommia hänen muistoistaan Kanttilasta. Sisareni tuli sukuun miniäksi 1952. Tekstini perustuu tähän haastatteluun.
Kaupan pitoa Kanttilassa
Minnan jälkeen kauppaliikettä jatkoivat Elli Canth ja Maiju Vuorisalo (o.s Canth) sekä poika Jussi Canth, joka myöhemmin sai kauppaneuvoksen arvon. Jussin tytär Burnice Canth avioitui vuonna 1926 tuomari Kaarlo Lommin kanssa, joka appensa jälkeen jatkoi liikkeen johtajana. Kaarlo Lommi jäi eläkkeelle 1964. Hänen jälkeensä liikkeen johtajaksi tuli ensimmäisenä liikkeen suvun ulkopuolisena henkilönä johtaja Morne, jota suvun ulkopuolinen haara oli suositellut. Hänen aikanaan Minna Canthin perillisten kaupan kannattavuus alkoi heiketä. Kauppaliike alkoi tuottaa tappiota. Liike lopetettiin 70-luvulla. Kanttilan talon valtio lunasta, erittäin halvalla, sillä Minna perillisten toiveena oli, että Kuopion kaupunki vaalisi Minna Canthin muistoa perustamalla Kanttilan kotimuseon ja järjestämällä kulttuuritoimintaa. Tämä toive ei toteutunut.
Palataan Kanttilaan 1950-luvulle. Talo oli silloin täynnä elämää ja liiketoiminta vilkasta. Kantin kaupassa toimi sekatavarakauppa ja astiakauppa, joita hoitivat rouva Frondelius ja Kostiainen. Kangaskauppaa hoiti rouva Björklund ja neiti Aune Canth (Jussi Canthin vanhempi tytär) johti kangastukkua. Kanttilan pihassa oli kahvin paahtimo hoitajanaan Iikka Katainen. Sivuliikkeitä oli Puijonkadulla ja Haapaniemellä, jossa talon alakerrassa oli myös yleinen sauna. Kuopion ulkopuolella oli kauppa Varkaudessa, maaseutupitäjistä toistakymmentä kauppaa hankki tavaransa hankki tavaransa Kantin kauppatukkuliikkeestä. Kanttilan pihapiirissä oli hevos- ja kuorma- autotalli. Tukkuliike vei tavaraa maaseudulle. Piharakennuksessa asui työntekijöitä, muun muassa rouva Björklund, Kataiset ja Taskiset. Herra Taskinen toimi kauppahuoneen hevosmiehenä. Rouva Katainen keitti Minna Canthin kahvipannulla päiväkahvit henkilökunnalle joka päivä.
Päärakennuksen yläkerrassa sijaitsivat toimistotilat. Siellä oli johtajan huone, prokuristi Niskasen ja konttoripäällikkö Jokisen työtilat. Myöhemmin liikkeen palveluksessa työskenteli myös ekonomi Ossi Lommi (Kaarlo Lommin nuorin poika). Omistajien ja työntekijöiden kesken oli paljon yhteistoimintaa, esimerkiksi pikkujoulujuhlat ja kesäretket Toivalaan Jäläjärven rannalle. Koivupuro- nimisellä huvilalla oli isot niityt, joille mentiin heinätalkoisiin. Isäntäväki tarjosi ruokaa, tanssittiin ja oli monenlaista ohjelmaa kuten musiikkia. Minnan perillisistä mukana olivat muun muassa Anni Canthin tytär Kerttu Stenberg perheineen, Lyyli Andersin (os. Canth) tyttäriin, Aune Canth ja luonnollisesti isäntäväen Kaarlo Lommin perhekunta. Joulujuhlat pidettiin Kanttilassa kauppahuoneen tiloissa. Siellä olivat yhdessä omistajat ja työntekijät perheineen. Lapset esittivät ohjelmaa ja kahvinpaahtaja Iikka Katainen toimi aina joulupukkina.
Minna Canthin perintö ei juuri näkynyt arjessa. Kauppahuone oli laajentunut ja suku porvaristunut. Ehkä Minnan aatteet näkyivät parhaiten työntekijöistä huolehtimisessa ja yhteistoiminnassa ikään kuin suurena perheenä. Työntekijöihin pidettiin yhteyttä vielä heidän jäätyään eläkkeelle.
Minna Canthin kirjallisen lahjakkuuden periytymistä on vaikea arvioida. Kenestäkään Minnan lapsesta ei tullut kirjailijaa, eikä lapsenlapsillakaan ollut vahvaa kirjallista harrastuneisuutta. Jussi Canthin tytär Burnice Lommi oli ennen kaikkea perheenäiti, joka huolehti miehestään ja kolmesta pojastaan. Sydäntä lähellä oli sotilaskotityö. Sotilaskotiyhdistyksen juhlissa hän esiintyi lausumalla runoja ja soittamalla pianoa. Burnice vanhempi sisar Aune Canth luki paljon kirjallisuutta, oli kielitaitoinen kuten Minna-mumminsa, mutta tärkeintä Aunelle oli omistautua kristilliselle työlle. Hän toimi aktiivisesti muun muassa NNKY:ssä ja Karmel-yhdistyksessä. Minna Canthin Lyyli-tyttären tyttäret Aili ja Irma kirjoittivat jonkin verran, Aili lähinnä runoja ja Irma töidensä ohella Lumen ja jään maan.
Perheen koti Kanttilassa
Minna Canthin poika Jussi asusti perheineen Kanttilassa toimiessaan kauppaliikkeen johtajana. Jussi oli innokas skruuvipelin harrastaja. Klubilla hän tutustui Kuopion kaupungin kamreeriin Kaarlo Lommiin. Jussin tytär Burnice tarjoili Klubilta Kanttilaan tulleille herroille iltapalaa. Kaarlo Lommi kiinnitti huomionsa tummaan kauniiseen tyttäreen. Tästä alkoi romanssi, joka johti avioliittoon. Jussi Canthin kuoltua hänen leskensä Venny Canth muutti tyttärensä Aunen luo Vellamo-nimiseen taloon ortodoksien kirkon kupeeseen. Burnicen ja Kaarlon koti sijaitsi avioliitosta lähtien Kanttilassa Burnicen lapsuuden kodin tiloissa. Koti edusti tyypillisesti entisajan porvariskotia suurine ja korkeine huoneineen, joissa oli paljon taidetta. Asunnossa oli avara sali, ruokasali, herrainhuone, talon päädyssä kukkahuone, jossa suuret lasiseinät. Pihan puolella olivat poikien huoneet, makuuhuone, palvelijainhuone, iso keittiö ja terassi. Kotiapulaisia oli perheen emännän apuna yksi tai kaksi. Kesäisin huvilalla oli aina apuna kaksi apulaista, joista toinen hoiti puutarhaa ja ulkotöitä ja toinen teki sisätöitä.
Perheessä pidettiin vieraskutsuja sukulaisille ja ystäväperheille. Vieraista erityisesti mieleen ovat jääneet muun muassa Dahlströmit, SYP-pankin johtaja Hakala ym. Juhlapyhinä ja vieraskutsuilla tarjottiin hyvää ruokaa. Burnice Lommi oli opiskellut kotitalousopettajaksi, vaikkei valmistunutkaan, vaan siirtyi kotirouvaksi. Taidot eivät kuitenkaan olleet unohtuneet vaan hän oli erinomainen ruoanlaittaja. Porvariskotien tapaan kutsuilla esitettiin musiikkia. Pianoa soittivat esimerkiksi talon emäntä Burnice sekä rouva Eeva Dahlström. Herrat kävivät pelaamassa Klubilla. Skruuvikerhon vetäjän toimi eläinlääkäri Alopaeus. Klubilta siirryttiin jatkoille Kanttilaan. Burnice-rouva herätti apulaiset järjestämään yölläkin tarjoilua vieraille.
Joulua vietettiin ylenpalttisesti. Liiketuttavat lähettivät monenlaisia joululahjoja. Saattoi tulla jopa viisi joulukinkkua, suuria suklaarasioita, kukkakoreja ynnä muuta. Arkena elettiin vaatimattomammin, silloin ruoka oli tavallista arkiruokaa. Aikaisin keväällä muutettiin Toivalaan kesähuvilalle ja oltiin sieltä myöhään syksyyn. Jälästä saatiin runsaat kalansaaliit ja syyskesästä rapuja. Rapujuhlat olivat vuotuinen perinne.
Perilliset kokoontuvat
Minna Canthin perilliset kokoontuivat kerran vuodessa Kuopioon yhtiökokoukseen. Kokoukseen osallistui perillisiä kuten Pekka Canthin tyttäret Leila Iidman ja Kaarin Bruun perheineen, rouva Lyyli Andersin tyttärineen, Anni Canthin tytär Kerttu Stenberg perheineen, Anni Canthin pojanpoika Seppo Levanto ja Kaarlo Lommin perhe. Aluksi suku kokoontui Kanttilassa, ja illalla vietettiin päivällisiä hotelli Atlaksessa. Kokoontumiset jatkuivat 1970-luvulla Minna Canthin perillisten kauppahuoneen lopettamiseen saakka. Aili Andersin kirjoitti runon Suvulleni. Se on kirjattu serkkunsa Burnice Lommin vieraskirjaan 25.11.1932 ja se kertoo Minna Canthin suvusta.
Suvulleni Aili Andersin 1932
Canthin talo, Canthin katu,
siin’ on Canthin suvun latu.
Siin’ on toivo, siinä usko
suuren hengen aamurusko.
Siinä kasvoi suku suuri
yllä kasvaa sama juuri.
Kasvaa kohti korkeutta,
aina kohti päivää uutta.
Canthin talo, Canthin katu,
Canthin suvun suuri satu.
Alkaa sieltä, loppuu sinne
siirtyy iäisyyteen- minne?
Katu katsoo, katsoo talo,
miten syntyy uusi valo.
Siintää päivä yllä suvun,
vähentää tai lisää luvun.
Onni askelten johtaa,
vaikka suru, murhe kohtaa.
Lempeä on suvun tähti,
joka kerran johtoon lähti.
Canthin talo, Canthin katu,
siin’ on Canthin suvun latu.
Alkaa sieltä, loppuu sinne
siirtyy iäisyyteen- minne?
Koottu Anneli Lommin haastattelun pohjalta Kuopiossa Minna Canthin päivänä 19.3.2012