Rauhalahden kartanon puutarha

Kirjoittaja Anna-Lisa Hallman

Rauhalahden kartanon puutarha. Kuva: Anna-Lisa Hallman

Terassin koristepuutarha

Rauhalahden kartanon puutarha sai nykyisen muotonsa vuoden 1926 jälkeen, kun Lauri ja Elna Hallman olivat ostaneet kartanon (n. 1 500 ha) sen aikaisemmilta omistajilta, Jalkasilta. Puutarha vierti kartanolta rantaan luonnon muotoja seuraten. Vanhoista valokuvista voi päätellä, että silloisessa puutarhassa oli syreenipensaita ja siellä kasvoi koivuja.

Kun Hallmanit tulivat Rauhalahteen, korjattiin ensin päärakennus täysin. Remontti tehtiin Kuopion silloisen kaupunginarkkitehdin, Nykäsen, piirustusten mukaisesti. Puutarhan rakennustyöt tehtiin 1929-30. Appeni, kauppaneuvos Lauri Hallman, on kertonut minulle, että syy terassipuutarhan rakentamiseen oli hänen vaimonsa, Elna Hallmanin, huono terveys.

Puutarhan rakentamiseen käytettiin kiviä, jotka saatiin samaan aikaan raivattavilta pelloilta. Rauhalahden tallissa oli 13 hevosta, jotka vetivät kiviä pelloilta ja kuljettivat kartanon puutarhaan. Koska Suomessa oli lama ja tehtaat oli suljettu, saivat Hallmanin Itkonniemen tehtaiden työmiehistä halukkaat tulla Rauhalahteen terassin rakennustöihin. Näin terassin päälle, rannan puolelta yli kolmen metrin korkeuteen, syntyi kartanon koristepuutarha.

Terassin tarkoitus oli estää kostean ja kylmän ilman pääsyn puutarhaan. Tämä kauppaneuvoksen oivallus teki mahdolliseksi monien silloin Pohjois-Savossa harvinaisten kasvien kasvattamisen puutarhassa.

Appivanhempani olivat matkustelleet paljon ulkomailla. Hallman möi paljon puutavaraa Englantiin ja Lauri Hallman oli nimitetty Iso-Britannian konsuliksi. Kun 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla käyskenteli Rauhalahden puutarhassa, tuli siitä mieleen geometrinen englantilainen puutarha. Käytävien ja kukkapenkkien muodot olivat geometrisia ja symmetrisiä. Tuijat oli leikattu pyöreiksi ja terassia ympäröivä taikinapensasaita kulmikkaaksi.

Puutarhan hiekkakäytävät olivat suorat. Puutarhuri ja lapset huolehtivat rikkaruohojen poistosta. Hiekkakäytavien väliin jäi puutarhan molempiin päihin neliön muotoiset nurmikentät ja keskelle suurempi, suorakaiteen muotoinen. Keskellä suorakaiteen muotoista nurmikenttää oli koivupölkyn päällä asetettu aurinkokello. Aurinkokelloa ympäröi kukkapenkki, johon joka kesä istutettiin leijonankitoja.

Neliönmuotoisia nurmikentiä koristi neljä pyöreä tuijaa, yksi jokaisen nurkan keskellä. Nilsiän vaaleista liuskekivistä oli keskelle nurmikkoa rakennettu pyöreä patio ja kävelypolku nurmikon halki hiekkakäytäville. Liuskekivet oli ympäröity kukkapenkillä, jossa kasvoi mm. saksankurjenmiekkoja ja orvokkeja. Niin näillä kuin muillakin kartanon puutarhan nurmikentillä kasvoi belliksiä (kaunokainen). Pienet ja matalakasvuiset bellikset auttoivat pitämään nurmikon matalana aikana, jolloin polttomoottorikäyttöistä ruohonleikkuria ei vielä ollut. Silti nurmikot jouduttiin leikkaamaan viikatteella muutaman kerran. Suorakaiteen muotoisen nurmikon lyhyillä sivuilla kukkivat kartanon emännän rakastamat runko- ja jaloruusut. Runkoruusut säilytettiin talvella kartanon kellarista, josta ne haettiin puutarhaan alkukesällä. Jos ruusujen talvehtiminen epäonnistui, emännän lempikukkien tilalle ostettiin uudet. Runkoruusuja oli tämän nurmikentän molemmissa päissä 9 (5 + 2 x 2). Jaloruusut oli istutettu runkoruusujen väliin.

Risto Ihantola asui isovanhempiensa luona Rauhalahdessa vuodesta 1949 vuoteen 1955. Hän on kertonut, kuinka hän pikkupoikana loppusyksystä, kun maa jäätyi ensimmäisen kerran, pääsi työmiesten mukaan hakemaan hevosella muurahaispesiä Aittolammen metsästä. Muurahaispesät lapioitiin kukkapenkkeihin ruusujen talvisuojiksi.

Puutarhassa oli myös suuri perennapenkki. L-kirjaimen muotoinen penkki sijaitsi aitan ja kartanon välissä. Tässä penkissä kukkivat ainakin ritarinkannukset, punaiset ja vaaleanpunaiset pionit, daaliat, piikkiputket, särkyneet sydämet, ruskoliljat (keisarinkruunut), keltapäivänliljat ja lehtoakileijat.

Terassin kaakkoiskulmassa oli Elna Hallmanin lapsuuden leikkimökki. Leikkimökissä oli oikea puuhella. Leikkimökin eteen oli tehty lasten kukkapenkki (mm. jaloruusuja ja leijonankitoja).

Kahdet kiviportaat johtivat terassin keskeltä rantaan. Lipputangot seisoivat portaiden molemmilla puolilla. Portaat kulkivat ensin suoraan kohti rantaa, sitten ne kääntyivät pienen tasanteen kautta keskellä olevalle matalalle tasanteelle, josta paratiisiomenapuiden vierustama käytävä vei rantaan. Terassikivien päällä ja väleissä kukki keltainen maksaruoho. Sitä kasvoi ruunsaasti myös puutarhan terassia ympäröivän taikinapensasaidan takana.

Kivirappusten kohdalla terassilla sijaitsi puutarhan oleskeluryhmä: keinu, pöytä ja tuolit. Aluksi ne olivat puuta, myöhemmin metalia. Lämpiminä kesäpäivinä tämä oli puutarhan paras paikka. Siitä saattoi katsoa rantaan ja Rauhalahdelle. Rantaan johtavien rappujen väliin tehdyssä kukkapenkissä kukkivat krassit.

Edellä mainittua oleskeluryhmää enemmän oltiin kartanon verannalla. Usein kesällä juotiin päiväkahvi niin vieraiden kuin kotiväen kanssa siellä. Päärakennuksen remontin yhteydessä verannalle oli rakennettu näyttävät pyöreät pylväät. Pylväitä kiersivät siniset alppikärhöt. Kuistin edessä oli kaksi runkomaista kirsikkapuuta ja runkoruusuja. Aitan puoleisessa päässä, seinää vasten viihtyivät villiviinit. Ne suojasivat verannalla istuvia ja peittivät salin eteläpuolen ikkunat. Villiviinien seassa kukoistivat tiikerinliljjat ja valkovihreälehtiset kuunliljat.

Verannan rappujen ja seinän väliin jäi suojaisa ja lämmin perennapenkki. Sinne oli istutettu kukkasipuleita (tulppaaneja, narsisseja, helmililjoja ja krookuksia) sekä kivikkokasveja kuten kaukasianmaksaruohoa ja arovuokkoja. Tämän penkin vieressä, talon päädyssä, oli kukkapenkki, jossa kasvoi mm. kuunliljoja sekä runko- ja jaloruusuja.

Terassin varjoisassa pohjoispäässä kasvoi sebramänty ja leikkaamattomia tuijia, puistoalppiruusuja sekä kotkansiipiä. Suojassa, sebramännyn alla oli sopiva paikka lehtikompostille.

Terassille oli vedetty vesiputket, jotta puutarha saataisiin helpommin vettä. Vesi tuli Aittolammesta omalla paineella. Kukkapenkit kasteltiin peltisillä kastelukannuilla, sillä vedenpaine ei riittänyt mekaanisten kastelulaitteiden pyörittämiseen. Yleensä ruusut kasteltiin illansuussa, kun navetassa ei enää tarvittu vettä. Puutarhasta huolehti kesäksi palkattu puutarhuri tai puutarhaharjoittelija.

Keittiöpuutarha

Kartanon keittiöpuutarha sijaitsi aitan takana. Puutarhaa ympäröi puinen aita. Herrasväen kasvimaa oli koristepuutarhan puolella. Työväellä oli pieni kasvimaa pihan puolella. Lämpimimmällä paikalla aitan seinää vasten kasvatettiin ruohosipulia ja tomaatteja. Sitten tulivat lasilla peitetyt lavat, joissa kasvatettiin salaattia, retiisejä, tilliä ja persiljaa sekä pussi- ja varhaisperunaa. Kompostin päällä kasvoi joinakin vuosina kurpitsa. Penkeissä viljeltiin pyöreitä kesäporkkanoita ja tavallisia pitkiä porkkanoita, punajuuria, nauriita, kukkakaalia, ruusukaalia, keräkaalia, sipulia, papuja ja herneitä. Alimpana keittiöpuutarhassa, mansikkapenkkien alapuolella, oli perunaa. Kasvimaalla oli myös alue, jossa Elna Hallman kasvatti jaloruusuja, luultavasti jalostustarkoituksessa. Myös lapset saivat omat pienet porkkana- ja naurispenkit hoidettavakseen.

Hyötypuutarha

Terassilta laskeuduttiin portaita myöten kartanon puistoon ja hyötypuutarhaan. Leikkimökin vierestä johtivat toiset ja keittiöpuutarhan vierestä toiset kiviportaat hyötypuutarhaan. Jälkimmäisten portaiden vieressä oli vanha, punainen kaivokoppi. Ison siirtolohareen (Iso kivi) vieressä kukkivat siperiankurjenmiekat. Leikkimökin kohdalla kasvoi kirsikkapuita ja pähkinäpensaita. Rannan puolella Ison kiven vieressä olivat raparperit ja marjapensaat (musta- ja punaherukka sekä karviasmarjat). Marjapensaiden vieressä rantaan johtavalle käytävälle asti oli istutettu omenapuita.

Vuonna 1955 Kuopion maalaiskunta alkoi verottaa kauppaneuvos Lauri Hallmania puutarhan antimista ja kalansaaliista kohtuuttoman paljon. Paikallisen kalastajan mukaan kalaa olisi pitänyt pyytää niin paljon, että kartanossa olisi syöty joka päivä lohta, sen ajan kalleinta kalaa. Tästä suutttuneena Lauri Hallman vedätytti juurineen ylös kaikki omena- ja kirsikkapuut sekä viini- ja karviaismarjat. Hän ei myöskään noussut enää veneeseen, jottei häntä voisi syyttää kalastuksesta. Tosin hän mielellään istuskeli lastenlastensa kanssa kartanon alaverannalla ja pujotteli heidän kanssaan matoja pitkäsiimaan.

Kartanon puisto

Rantaan johtavan käytävän pohjoispuolelle jatkui kartanon puisto. Puistossa kasvoi jaloja lehtipuita, kuten metsälehmuksia, jalavia, siperianlehtikuusia , siperianpihtoja, sebramäntyjä ja pähkinäpensaita. Lähempänä rantaa, tenniskentän vieressä, kasvoi jalavia. Rantaan johtavaa hiekkakäytävää vierustivat koristeomenapuut (paratiisiomenat). Lähempänä rantaa kukkivat kurttulehtiruusupensaat ja syreenipensas. Puistossa kasvoi luonnollisesti myös koivua ja kuusia, mutta ne eivät estäneet näköalaa terassilta rantaan.

Kartanon puisto oli niittyä, jossa kukkivat alkukesällä esikot ja valkovuokot, kesällä lemmikit. Nurmikon hoidossa auttoivat hevoset.

Kartanon piha

Kartanon piha oli talon länsipuolella. Orapihlaja aita erotti pihan talousrakennuksista ja työväen asuintalosta. Aitan vieressä kasvoivat vanhat siperianlehtikuuset. Pihaan ajettiin nurmiympyrän kautta. Myös tällä nurmikolla kukkivat bellikset, kunnes kauppaneuvos Lauri Hallman riitaantui Kuopion maalaskunnan verottajan kanssa ja muutti asumaan Töölöön. Hän kylvätytti entiseen hedelmätarhan lisäksi ohraa myös tälle pihanurmikolle.

Kartanon pääoven vieressä oli iso, tuulikaapillinen kahden osaston koirankoppi. Siellä asuivat bernhardinkoirat, Lady ja Barry. Koirankopin vieressä kasvoi vanhoja syreenipensaita, jotka suojasivat keittiön portaita katseilta. Keittiön päädyn ja työväen asuintalon välissä kukki kesäkuussa todella iso tuomi.

 

LÄHTEET

Anna-Lisa Hallmanin ja Risto Ihantolan muistelot

valokuvat

kaitafilmit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *