Kirjoittaja Anna-Lisa Hallman
Nuorena miniänä lähdin Rauhalahden kartanolta mieheni eläinlääkäri Risto Hallmanin ohjaamana kohti Kiviniemeä. Leirintäalueen saunan eli kartanon entisen työväen saunan kohdalta alkaa ratsastustie. Länsipuolelle jäivät pellot (nyt leirintäalueen beachvolley-kentät sekä talvivastaanottokeskus) ja itäpuolelle metsä. Tie alkoi nousta mäelle, Kiviniemen korkeimmalle paikalle. Ylämäessä metsää kasvoi molemmin puolin. Itäpuolen metsästä noui huumaava lehdokkien tuoksu. Nykyään tällä tien paikalla on asfalttia ja metsässä on leirintäalueen huvila-alue. Lehdokkien tuoksu jäi ihanaksi muistoksi, kuten näsiöiden tuoksu varhemmin keväällä. Nousun jälkeen laskeuduin tasaiselle peltoalueelle. Länsipuolella oli pieni kaurapelto (nyt ovat kuusetkin jo noin 50 vuotiaita). Nykyinen hiihtolatu lähtee tästä kohdasta suoraan leirintäalueelle.
Kun käänsin katseeni itää kohti Rauhalahden rantaan, näin pienen punaisen mökin ulkorakennuksineen. Mökkiä ympäröi puutarha. Puutarhamaata saivat mökin asukkaat hoitaa omien tarpeidensa mukaan. Tässä, aivan tien vieressä kasvaa vieläkin ukkomansikkaa. Ne kukkivat runsaina tänä vuonna ja löysin jopa yhden mansikan suuhuni.
Pienen nousun jälkeen laskeutuu tie Rauhalahden rannalle. Tämä osa tiestä on nykyään hiihtolatuna. Alamäen keskeltä löytyy kivetty tie vanhalle, pois siirretylle huvilalle. Kivetty tie jatkuu rantaa myöten aina Kiviniemen kärkeen saakka. Hiihtolatu ja nykyinen vilkkaasti käytetty lenkkeilytie Kivilammen juohteen yli Jynkän puolelle lähtee vähän aiemmin. Minä jatkan vanhaa tietä Kiviniemen kärkeen. Tätä osaa voisi sanoa luontopoluksi. Yksikukkainen talvikki kukki vielä viime kesänä siellä. Rauhallisella rantaosalla olen usein nähnyt miehiä ja nuoria poikia onkimassa.
Kiviniemen kärjessä ihailen kaunista maisemaa. Suoraan edessä näkyy Raatosaari. Sen kupeessa oli pitkään Hallmanin metsäosaston ponttoonimökki, jossa eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja Laitinen vietti kesiään. Tukkien ketju ylettyi ponttoonin kautta rannasta Raatosaareen asti. Tukkien ketjuja oli muuallakin, koska ne sulkivat Rauhalahden. Pois pääsi vain ponttoonin vierestä. Alkuperäinen ponttoonimökin ”työpaikka” oli ollut Piikasaaren ja Katiskaniemen välissä, jossa eri firmojen tukit ja muu puu eroteltiin omistajille. Tukkien nostoon käytetty kiramo oli Piikasaaressa. Nyt näen kaupungista Käränkään johtavan Saaristotien.
Nykyisen sillan Kiviniemestä Jynkkään rakensi Kuopion kaupunki vuonna 1980-luvulla. Sitä käytetään paljon. Sillalta on mukava seurata luonnon muuttumista ja elämää vedessä. Mieheni mukaan entinen Hallmanien aikainen silta oli hävitetty sota-aikana. Se sijaitsi hieman idempänä, lähempänä niemen kärkeä. Sen takia nykyinen paljon käytetty tie on siirtynyt uudelle paikalle. Sillä ei ole kiveystä.
Katse on nyt kohti länttä. Kaikkein sileimmät suuret kivet reunustavat polkua Kivilampeen vievän juohteen rannalla. Vuonna 2012 syksyllä, jolloin vesi oli tavattoman korkealla, vesi näkyi kivien välissä. Saavun lähelle Kivilammen rantaa, kohdalle, jossa vähän veden aikana on voitu vetää vene niemen yli Rauhalahden puolelle. Nyt se paikka toimii talvisin moottorikelkkojen ajoväylänä. Tämän alueen metsä toimii leirintäalueen paintball-alueena. Koska leikkisotaa käydään muovisilla värikuulilla, löydän niitä helposti iltakävelyllä. Pelin aikana on aluella kieltotaulu. Nousen mäkeä ylös pohjoiseen ja saavun takaisin tielle, joka laskeutui Rauhalahden rantaan. Niemen kärkialueen metsä on douglaskuusta. Mieheni eläinlääkäri Risto Hallman kertoi, että taimet istutettiin vuonna 1938.
Lukiessani Rauhalahden omistajien nimilistaa mietin, kuka on mahtanut rakentaa ratsutien. Rakentajien on pitänyt olla paljon tekemisissä hevosten kanssa. Rauhalahti oli 1600- ja 1700-luvuilla kruunun omistaman sotilasvirkatalon maata. Vuonna 1777 Hatsalan ruotukomppanian päällikkö, kapteeni Torsten Tawast II lunasti Rauhalahden itselleen. Onkohan ratsutien rakentaminen alkanut jo silloin?
Viiri, jossa oli vuosiluku 1818, heilui vielä vuonna 1972 kartanon päärakennuksen itäisen harjan katolla. Vuonna 1818 Vänrikki Stoolin tarinoista tuttu ukko Lode från Livland ja vaimonsa, Eva Sofia os. Tavast, antoivat 1820 huomenlahjana Rauhalahden tyttärelleen Sofia Charlotta Lode från Livlandille ja tämän puolisolle Karl Johan Blomille. Blom, kuten muutkin miespuoleiset omistajat, olivat upseereita ja siis armeijan palveluksessa aina vuoteen 1871 asti.
Hevosta tarvitsi myös maanviljelys. Ratsastustie lyhensi torppareiden ja possakoiden matkaa Jynkästä kartanolle. Silta kapean Kivilammen juohteen yli auttoi kulkijoita.
Jo ratsastustien rakentaminen tarvitsi hevosten apua. Tie on noin neljä metriä leveä. Luonnonkiviä on käytetty erityisesti Kivilammen juohteen kohdalla. Miten ennen on saatu niin paljon suorareunaisia kiviä?
Kivetty ratsutie johtaa vanhan huvilan raunioille. Tie näkyy edelleen. Anoppini Elna Hallman kertoi Rauhalahden rannalla sijainneesta vanhasta huvilasta. Tämän huvilan menetti Matti Jalkanen korttipelissä. Rakennus siirrettiin jäitten yli Savonlinnan seudulle. Minne huvila tarkalleen siirrettiin ja onko se vielä olemassa, siitä minulla ei ole tietoa. Huvilasta jäi jäljelle Kiviniemeen vain vanha aitta ja rauniot. Omat lapseni ovat vielä 1950- ja 60-luvulla leikkineet kaakeliuunien palasilla vanhan huvilan raunioilla. Rannassa näkyy selvästi huvilan kivilaiturin paikka.
Rautalampilainen tilanomistaja Pekka Jalkanen osti puolisonsa Redrikan kanssa Rauhalahden vuonna 1891. Heidän jälkeensä kartano siirtyi pojalle Matti Jalkaselle, joka oli kouluja käynyt mies, mutta ei ymmärtänyt paljoakaan käytännön maanviljelyksestä. Matin vanhin veli oli Kallavesj’-laulun sanoittaja Aaro Juho Jalkanen. Hän oli opiskellut lakitieteitä ja oli Yhdysvalloissa lähetysneuvoksena.
Kuka oli rakentanut huvilan? Onko se rakennettu jo Blomien aikana vai seuraavan omistajan, kaupunginlääkäri Anders Edving Nylanderin aikana v. 1871-1890? Ratsastustiet puhuvat sen puolesta, että myös huvila on rakennettu Blomien aikaan.
Aikaisemmin mainitsemani mökki sijaitsi lähellä entistä huvilaa, vähän alempana, lähempänä rantaa ja kartanoa. Mökkiin kuului huone ja keittiö. Vinttihuonetta käytettiin vain kesäaikaan. Rannan puolella oli kuisti vielä 1940-luvulla.
Vanha aitta oli paikallaan entiseltä huvilan ajalta. Se sijaitsi ylhäällä korkeimmalla, kuivalla paikalla. Siinä asui Kiviniemen HIIRI. ”Muista kirjoittaa siitä!” sanoi Matti Hallman, joka oli asunut täällä lapsena useita kesiä vanhempiensa Rakel ja Kai Hallmanin kanssa. Mikä HIIRI oli, ei ole selvinnyt vieläkään. Olin kuullut aiemmin Rauhalahden uskotulta apulaiselta Tyyne Hämäläiseltä, miten hän oli hoitamassa sotaorpoja kaksosia, Marjaa ja Pekkaa, Kiviniemessä usean vuoden ajan 1940-luvun alussa. Kyllä sopu sijaa antaa. Tilaongelma oli ratkaistu tuomalla vanhan huvilan raunioille jokunen vanhan hinaajan hytti vieraiden yöpymistä varten.
Mökin rannassa oli sauna. Siitä kertoi minulle rakennusneuvos Börje Jalasto (anoppini vanhimman sisaren Isan poika). Hän oli opiskeluaikanaan 1930-luvulla suunnitellut sen ja oli myös mukana rakentamassa sitä. Teekkari halusi rakentaa kuivan lattian, joten siitä tehtiin reilusti kalteva. Saunassa 1960-luvulla kylpenyt poikani, viini-isäntä Risto Hallman kertoo lattian olleen kaltevuuden takia erityisen liukkaan. Nuukuudesta tunnettu appeni, kauppaneuvos Lauri Hallman ei antanut rakentaa lauteita höylälaudasta, joten ne jouduttiin tekemään tikkuisesta raakalaudasta.
Saunasta tulikin sitten hyvin tarpeellinen. Vanhan työväensaunan korjauksen ajan kartanon työväki perheineen kävi Kiviniemessä kylpemässä.
Mökkiä käytettiin useisiin tarkoituksiin. Kuten kerroin sota-aikaan mökki toimi Kai Hallmanin perheen kesänviettopaikkana. Vuonna 1949 Kiviniemessä asui työmies Miettinen ison perheensä kanssa. Perheeseen kuului myös ukki, joka putosi kartanon navetan vintin heinäluukusta navetan lattialle ja kuoli v. 1950. Miettisten vauva oli samaan aikaan vakavasti sairas. Börje Jalaston sairaanhoitajasisar Hervor oli juuri silloin vauvaa hoitamassa Kiviniemessä. Tämä maaliskuinen päivä on jäänyt muistoihini harvinaisen lämpimänä, silloin oli todellinen nuoskakeli.
Miettisten muutettua Vehmasmäkeen Kiviniemen mökkiin muutti Mykkäsen perhe. Perheeseen kuului ainakin kolme lasta, tytär Maila ja kaksi nuorempaa poikaa. He kävivät Leväsen kansakoulua 1950-luvulla. Heidän jälkeensä tuli Gladin perhe. Heidän tyttärensä nimi oli Terttu ja heilläkin oli muita lapsia.
Gladien jälkeen mökkiin muutti Karhusen perhe 1950-luvun lopulla. Perheeseen kuuluivat työmies Voitto Karhunen ja vaimo Ilma. Ilman sisar Seija Tarhanen asui heidän luonaan. Heidän muutettuaan pois 1960-luvulla mökki ei saanut enää vakituisia asukkaita, koska maatalous Rauhalahdesta loppui appivanhempien ja tilanhoitaja Väinö Vähämaan kuoltua 1965.